Vanhaan suomalaiseen saunakulttuuriin liittyy eräs mielenkiintoinen hahmo. Kyse on saunassa asuvasta saunatontusta, joka on tärkeä osa suomalaisia vanhan kansan tarinoita aivan kuten monet muutkin tontut, joita suomalainen kansanperinne on täynnä. Moni suomalainen muistaa kuulleensa vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan saunan kiukaan ja sen takana olevan seinän välisessä tilassa asuvasta saunatontusta, jonka valtakuntaa sauna on. Sen kerrotaan olevan ihmistä muistuttava pikkuinen olento, joka on luonteeltaan tietyissä tilanteissa ärhäkkä, mutta loppujen lopuksi hyväntahtoinen otus.
Uskomuksena oli, että jokaisella saunalla on oma saunatonttunsa, joka toimii sen vartijana. Käytännössä saunatontun tehtävänä on ollut ikään kuin asettaa tietyt säännöt saunomiseen ja saunan käyttämiseen. Saunatonttua on käytetty usein esimerkiksi lasten opettamisessa saunan tavoille, mutta onpa moni aikuinenkin saattanut aidosti uskoa saunatontun olemassaoloon. Saunatonttu ei koskaan ole pitänyt metelistä, jonka vuoksi saunassa pitäisi olla hiljaa ja aivan rauhallisesti. Kaikenlainen höpöttäminen ja juoruaminen saunassa häiritsevät saunatonttua, joten moisesta on syytä pidättäytyä. Viinan juomista saunassa saunatonttu katsoo paheksuen. Jos kiukaalle heittää löylyä liian paljon kerralla, saattaa saunatonttu siitä ilmoittaa kolistamalla kiuasta. Liian kauaksi aikaa ei saunaan sovi jäädä istumaan, sillä saunatonttukin tahtoo nauttia löylyistä. Siksipä aina saunan jälkeen täytyy sauna jättää lämpimäksi, sillä saunatontulla on tapana ottaa viimeisenä löylyt saunassa.
